KatiskaPro

Aineenvaihdunnassa elimistö muuttaa ja tekee aineista toisia aineita. Proteiiniaineenvaihdunnassa tehdään uusia proteiineja. Energia-aineenvaihdunnassa esimerkiksi rasvahapoista tai hiilihydraateista tehdään energiaa.

Alkaloosi on elimistön happo-emäs-tasapainon häiriötila, jossa solunulkoisen nesteen (plasman) vetyionipitoisuus on vähentynyt jolloin kudokset ja veri ovat liian emäksisessä tilassa. Alkaloosi jaetaan edelleen tilan aiheuttaneen syyn mukaisesti aineenvaihdunnalliseen eli metaboliseen tai hengittämiseen liittyvään eli respiratoriseen alkaloosiin.

Metabolinen alkaloosi voi kehittyä esimerkiksi voimakkaan oksentelun myötä, kun koira menettää runsaasti vatsahappoja. Tai vastaavasti jos vatsahappoja neutraloidaan liiaksi esimerkiksi bikarbonaateilla tai vastaavilla valmisteilla. Virtsaneritystä lisäävät lääkkeet saattavat johtaa samanlaiseen tilanteeseen vähentämällä verenkierrosta kloridisuoloja. Metabolinen alkaloosi voi olla myös merkki Cushingin oireyhtymästä tai maksakirroosista.

Respiratorisessa alkaloosissa elimistöstä poistuu keuhkojen kautta liian paljon hiilidioksidia ja tilalle tulee happea. Näin käy esimerkiksi ihmisillä hyperventiloidessa eli hengittäessä liian nopeassa tahdissa. Vaikka koiralla onkin paremmat menismit kestää läähätystä, niin niilläkin vastaavan tyyppinen tila tunnetaan. Liian nopean hengittämisen syynä voi olla psykologiset syyt (esimerkiksi paniikki tai pelkotila), myrkytystila tai keuhkojen tai keskushermoston sairaus.

Happo-emästasapainon häiriö veressä voidaan helposti todeta verinäytteestä tehtävällä verikaasuanalyysillä. Perussyy hoidetaan ja tarvittaessa korjataan mahdollinen elektrolyyttiepätasapaino.

Antagonisti on estäjä. Kasviperäinen B12-vitamiini on eläinperäisen ja hyödyllisen B12-vitamiinin antagonisti estäessään eläinperäisen imeytymisen.

Asidoosi (lat. acidosis) tarkoittaa elimistön liiallista happamoitumista, jolloin vereen kertyy liikaa happamia aineenvaihduntatuotteita tai elimistöstä poistuu liikaa emäksisiä ainesosia. Elimistön happoemästasapainon säätely on osa homeostaasia (eliön taipumus palauttaa tasapainotilanne häiriön sattuessa) jossa veren happamuus pyritään pitämään lähellä neutraalia tasoa. Happo-emästasapainon tärkeimpiä säätelijäelimiä ovat veri, munuaiset, maksa ja keuhkot. Liika happamuus voi olla lähtökohdaltaan metabolista tai respiratorista.

Metabolinen asidoosi

Metabolinen eli aineenvaihdunnallinen asidoosi kehittyy esimerkiksi verenkierron heikentyessä, kun kudosten happamia aineenvaihduntatuotteita kertyy. Esimerkiksi vaikeassa ripulissa ja vuotosokissa kysymyksessä on kiertävän veritilavuuden vajaus ja elektrolyyttien menetys verenkierrosta. Myös useiden myrkkyjen kuten alkoholien aineenvaihdunta johtaa happamoitumiseen. Suolitukos vapauttaa verenkiertoon suolen sisältä sekä happamia että myrkyllisiä aineita, jotka johtavat happamoitumiseen. Diabetes muuttaa energia-aineenvaihduntaa, ja rasvahappojen pilkkomisesta seuraa ketoosi ja happamoituminen.

Respiratorinen asidoosi

Respiratorinen asidoosi kehittyy, jos hengitystoiminta keskeytyy tai on riittämätöntä hapen kulutukseen nähden esimerkiksi rasituksessa ja kudokset joutuva siirtymään anaerobiseen (hapettomaan) energiantuotantoon. Pitkäaikainen keuhkotuuletuksen vajaus johtaa lopulta respiratoriseen asidoosiin esimerkiksi keuhkoahtaumataudissa tai keuhkojen toimintaa halvauttavissa sairauksissa.

Hoito

Asidoosin paras hoito on sen syyhyn kohdistuva hoito. Lisäksi tilannetta voidaan korjata antamalla suonensisäisesti esimerkiksi natriumbikarbonaattia.

Autonominen hermosto on tahdosta riippumaton hermosto, joka toimii tahdottiin tai ei. Se vaikuttaa sileän lihaksiston, sydämen ja rauhasten toimintaan. Autonominen hermosto jaetaan lisäksi sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.

Bilirubiini on hemoproteiinien – esimerkiksi hemoglobiini ja myoglobiini – aineenvaihduntatuote. Se käsitellään poistettavaan, vesiliukoiseen muotoon maksassa ja eritetään ulosteiden mukana, jolloin se antaa sappinesteelle sekä ulosteelle niille luonteenomaisen värin. Aivan pikkupennuilla sinapinkeltainen väri johtuu siitä, että paksusuolen bakteerikanta, jota vaaditaan bilirubiinin aiheuttaman värin muodostumiseen, ei toimi vielä kunnolla. Bilirubiinia mitataan mm. maksaongelmien diagnosoinnissa.

Arvo, joka ilmoittaa kuinka hyvin ja nopeasti elimistö muuttaa ruuan proteiinien aminohapot omiksi proteiineikseen. Ilmoittaa käytännössä miten hyvin ruoka täyttää elimistön välttämättömien aminohappojen tarpeen. Matalan biologisen arvon ruuassa saattaa olla hyvä sulavuus, mutta siitä puuttuu yksi tai useampi välttämätön aminohappo, joka silloin rajoittaa elimistön proteiinituotantoa, silloin kyse on termistä rajoittava aminohappo.

Biologinen arvo lasketaan kaavalla 

Imeytetty typpigramma / poistettu typpigramma = biologinen arvo

Useimmiten vertailukohtana käytetään kananmunan valkuaista, jolla annetaan vertailuarvo 100. Siihen verrattuna muille saadaan (ihmisille) arvot:

• useimmat eläinperäiset (liha, maito, juusto) = 90 - 100
• soijapavut = 96
• riisi = 83
• tofu = 64
• täysjyvävehnäjauho = 41

Biosaatavuus (bioavailability) on termi, johon törmää kohtuullisen usein. Se on lähinnä huono käännös merkityksestä olla saatavilla, ja usein käytetäänkin termiä bioaktiivisuus – joka sekin on toisaalta hieman eri asia. Useimmiten siihen suhtaudutaan kuten imeytymiseen tai hyödynnettävyyteen, ja periaatteessa siitä onkin kysymys, mutta kyse on kuitenkin hieman laajemmasta määritelmästä, jossa molemmat yhdistetään.

Biosaatavuus tarkoittaa

ravintoaineen määrää, joka on mahdollista imeyttää ruuansulatuksessa ja saadaan käytettäväksi aineenvaihduntaan tai varastoitavaksi kudoksiin

Pelkkä imeytyminen ei siis riitä, vaan aineen on oltava myös hyödynnettävässä muodossa. Koska tiedetään, että monet eri tekijät, kuten muiden ravintoaineiden määrät, eläimen ikä, aktiivisuus jne. vaikuttavat, niin ne pitäisi myös olla aina ilmoitettu kun puhutaan biosaatavuudesta.

Periaatteessa in vitro eli koeputkessa tehdyt sulavuuskokeet, joita usein käytetään mittarina jonkun aineen käytettävyydelle ruokana, eivät kerro biosaatavuudesta mitään. Olen kuitenkin törmännyt tutkimuksiin, joissa iloisesti puhutaan biosaatavuudesta, koska jokin on saatu sulamaan suolahapon, entsyymien ja lämmön avulla.

Termi ei siis ole kiveen hakattu, ja paikoin on tutkimuksen kontekstistä pääteltävä minkä merkityksen tutkija on biosaatavuudelle antanut.

Biosaatavuus on otettu osaksi käyttöön siksi, että saataisiin jokin suhteellinen tarvetta ja sen tyydyttämistä paremmin kuvaava suure käyttöön. Käytännössä se tarkoittaisi vaikkapa että kun erään pennun tarve sinkille on 20 mg, niin 2 % kalsiumilla olevassa ruuassa on oltava sinkkioksidia n. 130 mg, koska sen bioaktiivisuus on 20 % (130 milligrammassa sinkkioksidia on 80 % sinkkiä eli 104 mg, josta hyödynnettävää on 20 % eli n. 20 mg) – mutta tilanne muuttuukin, jos puhutaan vanhuksesta, jolle sinkkioksidilla biosaatavuus onkin 4 %, koska eläimen ikä vaikuttaa.

Biosaatavuus tulee vastaan aina silloin kun yritetään tulkita paljonko vaikkapa hivenainetta saadaan. Imeytymismäärät vaihtelevat kaavamaisesti ajateltuna mangaanin, kromin tai ei-hemiraudan (muusta kuin lihasta saatava rauta, joka ei ole “veripohjaista”)  alle viidestä prosentista aina kuparin ja seleenin yli 70 prosenttiin. Mutta nuo ovat kaavoja, jotka on rakennettu vakioidussa tilanteessa normaalina sulavuutena. Kun lisätään sinkkiä, niin raudan imeytyminen saattaa laskea huomattavasti. Mutta jos ohessa annetaan C-vitamiinia, niin ei-hemirauta imeytyy lähes yhtä hyvin kuin hemirauta (Fairweather-Tait 1998 ¹).

Myös säätely vaikuttaa eli tarvitaanko ravintoainetta ylipäätään vai pitääkö imeytymistä tehostaa. Samaan liittyy imeytymisreitit suoliston läpi, jotka vaihtelevat eri aineittain (ja aina ei edes tiedetä miten jokin imeytyy).

Ruuan valmistuksen (prosessoinnin) väitetään paikoin heikentävän biosaatavuutta, varsinkin hivenaineiden kohdalla. Väitteeseen törmää säännönmukaisesti elävämmän ravinnon opeissa, varsinkin kun puhutaan orgaanisista mineraaleista. Tämä ei ole yksioikoinen kysymys, vaan se riippuu mitä tehdään ja mille tehdään. Paikoin valmistaminen saattaakin heikentää imeytymistä ja hyödynnettävyyttä, mutta paikoin se taasen parantaa, kuten vaikka kasvisruokien fytaattien suhteen paranee valmistuksen tuhotessa sen. Asiaa on siis aina punnittava tapauskohtaisesti.

Biological value; katso biologinen arvo

Cochrane on kansainvälinen verkosto, joka tuottaa laadukkaita tieteellisiä katsauksia. Cochranen julkaisut liittyvät terveydenhuollossa käytettävän ennaltaehkäisyn, hoidon tai kuntoutuksen vaikuttavuuteen ja diagnostisten testien tarkkuuteen. Katsauksissa käytetään luotettavia tiedon kokoamisen ja yhdistelyn menetelmiä ja ne pidetään ajan tasalla säännöllisin päivityksin. Hoitosuositusten ja menetelmien arviointiraporttien laatijat käyttävät yleisesti Cochrane-katsauksia lähdeaineistona; Suomessa mm. Finohtan ja Rohto-keskuksen arvioissa, Käypä hoito -suosituksissa ja Terveysportin tietokannoissa. Cochrane-katsauksia on myös julkaistu väitöskirjan osatöinä. Cochrane-yhteistyössä toimii yli 22 000 ihmistä eri puolilla maailmaa.

E% tarkoittaa energiaprosenttia. Se lasketaan hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen sisältämästä energiamäärästä grammaa kohti. Luku kertoo siis kyseisen ravintoaineen osuuden päivän kokonaisenergiasta, ei annoskoosta.

Energiaprosentti on käyttökelpoinen ravitsemustieteessä vertaitaessa asioita tai jos annetaan suosituksia. Käytännön ruokinnassa sen hankaluus on vaikeudessa muuttaa energiaprosentti vastaamaan aitoa ruokamäärää.

Energiaprosenttia käytetään pääosin ihmisten ravitsemuksessa, mutta siihen törmää paikoin koirienkin kohdalla.

Solujen endokriininen viestintä tapahtuu umpierityksen hormoneilla, jotka välitetään ympäri elimistöä verenkierron avulla. Hormonit ovat hitaampi tapa ohjauksessa ja säätelyssä kuin parakriininen viestintä.

Entsyymit ovat katalyyttejä, eli ne nopeuttavat kemiallisia prosesseja. Ilman sitä elimistön reaktiot olisivat niin hitaita, että elämä ei olis mahdollista. Entsyymit ovat useimmiten proteiineja, joihin on liittynyt koentsyymi tai kofaktori - esimerkiksi vitamiini, vaikka B-vitamiini, tai hivenaine, kuten kupari, rauta tai sinkki. Elimistö valmistaa entsyymit, eikä niitä voida saada ravinnosta. Ravinnosta tulevat entsyymit ovat ruokaa, josta hyödynnetään proteiiniosan aminohapot, vitamiinit ja hivenaineet, jolloin entsyymi hajoaa, eikä ole enää aktiivinen.

Homeostaasi on tasapainotila. Elimistössä on useita erilaisia asioita, joiden on oltava tasapainossa. Esimerkiksi pH eli happamuus on hyvin tarkkaan valvottu ja säädelty homeostaasi, joka muuttuessaan hyvinkin vähän happaman tai emäksisen suuntaan, sairastuttaa heti.

Hormonit ovat kehon viestiaineita, jotka ohjaavat ja käynnistävät lähes kaikkia elimistön toimintoja. Hormoneille on kohdepaikassaan omat solunsa, johon se kiinnittyy ja käynnoistää jotain, vaikka kasvun, luutumisen, pelon tai nälän tunteen. Jokaiselle hormonille on vastavaikuttaja, joka sammuttaa käynnistäneen hormonin. Hormoneita eritetään eniten sisäerityksen elimissä, kuten vaikka aivolisäkkeessä, kilpirauhasessa tai haimassa, mutta niitä syntyy myös muualla elimistössä solutasolla.

Liuos on isotoninen, kun sen osmoottinen paine on yhtä suuri kuin vertailuliuoksen, yleensä veriplasman, eli liuos jonka suolojen väkevyys on sama kuin veren.

Koirille suun kautta annettavan elektrolyyttiseoksen pitäisi siis sisältää suoloja, kivennäisaineita jne. yhä paljon kuin sen veressä ja soluissakin on. Tällöin osmoosi, eli nesteiden siirtyminen solukalvon läpi, toimii kuten pitääkin.

Useita ihmisille tarkoitettuja urheilujuomia mainostetaan isotonisina. Niiden suolomäärät ja sisältö eivät kuitenkaan ole optimi koirille .

Treenissä isotoninen harjoittelu on sama kuin aerobinen harjoittelu.

Koentsyymi, välillä käytetään nimitystä orgaaninen kofaktori, on yhdiste, joka muodostaa entsyymin sitoutumalla entsyymin proteiiniosaan. Silloin muodostuu toimiva ja aktiivinen entsyymi. Koentsyymi on usein vitamiini, vitamiinin typpinen yhdiste tai hivenaine. Koentsyymit osallistuvat entsyymien reaktioihin kulumatta itse reaktioissa.

Koentsyymi, välillä käytetään nimitystä orgaaninen kofaktori, on yhdiste, joka muodostaa entsyymin sitoutumalla entsyymin proteiiniosaan. Silloin muodostuu toimiva ja aktiivinen entsyymi. Koentsyymi on usein vitamiini, vitamiinin typpinen yhdiste tai hivenaine. Koentsyymit osallistuvat entsyymien reaktioihin kulumatta itse reaktioissa.

Kofaktorin ero koentsyymiin on yhteydestä riippuen orgaanisuudessa. Kun sitoutuva yhdiste on hivenaine, kuten sinkki, kupari tai rauta, niin puhutaan kofaktorista. Jos se on orgaaninen, kuten vitamiini, niin puhutaan koentsyymistä - mutta usein käytetään kaikista yleisnimitystä koentsyymi.

Kovuus on luonnepiirre, joka kertoo kuinka herkkä tai välinpitämätön koira on muistamaan tai unohtamaan epämiellyttäviä asioita. Kova koira palautuu nopeasti henkisesti nopeasti epämiellyttävyyksistä, se eräällä tavalla unohtaa ne nopeasti, ja säilyttää paineessakin toimintakykynsä.

Kovuus ei tarkoita kovapäisyyttä tai aggressiota. Kovuuden vastakohta on pehmeys.

LD₅₀-arvo kertoo jonkun aineen annostuksen, jolla puolet koe-eläimistä on kuollut. Sitä pidetään usein mittarina kuolemaan johtavalle annostukselle, olkoonkin että "vain" joka toinen on kuollut. Kun LD₅₀-arvoa siteerataan, niin on muistettava, että tuota pienemmillä annoksillakin voi tapahtua kuolemia, mutta vähäisemmissä määrissä. Se ei ole siis alin mahdollisesti kuoleman aiheuttava määrä.

Letargia on sairaalloinen horrostila, jossa koira veltto, unelias ja reagoi ärsykkeisiin huonosti. Pahimmillaan se johtaa kooman tapaiseen tilaan.

Tarkoittaa samaa kuin aineenvaihdunta. Aineenvaihdunta tarkoittaa kaikkea missä elimistössä tehdään jostain aineesta uutta, kuten vaikka rasvasta kaloreita tai aminohapoista rakennetaan uusia proteiineja. 

Aineenvaihdunta lisää virtsan määrää, ei ulosteen. Uloste on sitä mitä jää jäljelle mm. ruuansulatuksesta.

Parakriininen viestintä on solujen paikallista rajatulla alueella vapautuvaa ja tapahtuvaa viestintää. Tällaista ovat mm. kasvutekijät, eikosanoidit ja typpioksidi. Nämä ovat yleensä lyhytikäisiä eivätkä siten pääse leviämään verenkierron mukana laajemmin kehoon.

Parasympaattinen hermosto on autonomisen hermoston toinen alue ja eräällä tavalla sympaattisen hermoston vastavaikuttaja. Se säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja. Parasympattinen hermosto on aktiivisimmillaan esimerkiksi nukkuessa tai ruokaa sulatettaessa.

PDCAAS (Protein digestibility corrected amino acid score) on yksi tapa ilmaista proteiinien laatu. Siinä pisteytetään ruuan aminohappokoostumus. Yhdessä grammassa ruokaa olevien välttämättömien aminohappojen määrä jaetaan optimina pidetyn proteiinin välttämättömien aminohappojen määrällä. Yleensä vertailuproteiinina käytetään maidon kaseiinia.

Joten arvo 1,0 tulee kun grammassa ruokaa on sama määrä välttämättömiä aminohappoja kuin kaseiinissa, ja ruoka saa arvon 0, jos siinä ei ole yhtään välttämättömiä aminohappoja. Suurin osa lihoista ja esimerkiksi soija antaa arvon 1,0.

Kun biologinen arvo (BV) kuvaa vähiten olevaa rajoittavaa välttämätöntä aminohappoa, niin PDCAAS  kuvaa kaikkien välttämättömien aminohappojen eräällä tavalla kappalemäärää. Kummallakin on oma funktionsa, eikä kumpaakaan voi sanoa toista paremmaksi tavaksi mitata proteiinien "hyvyyttä". PDCAAS-laskennan ongelma on siinä, että se ei huomioi rajoittavaa aminohappoa, joka näkyy ehkä parhaiten soijan pisteytyksessä.

PDCAAS lasketaan monimutkaisemmin. Kaava on aminohappopisteet (aminohappoprofiilin antama) x proteiinin sulavuuden pisteytys.

Pehmeys kertoo koiran luonteessa sitä, että epämiellyttävyydet kuormittavat sitä pitkään ja se saattaa menettää toimintakykynsä. Pehmeä koira ikäänkuin muistaa epämiellyttävät asiat pitkään.

Pehmeyden vastakohta on kovuus.

PER (protein efficiency ratio) määrittelee proteiinien laatu ilmoittamalla suhteen miten laboratorioeläimella (yleensä rotta) paino tietyllä määrällä syötyä proteiinia muuttuu suhteessa painonnousuun vertailuproteiinilla, yleensä kaseiinilla. PER-mittausta käytetään usein, vaikka se on ehkä heikoin proteiinien laatua mittaava arvo. Se on kuitenkin ollut laboratoriomaailmassa helpoimmasta päästä toteutettava.

PPM = Parts per million, on suhteellinen pitoisuusmitta, joka ilmaisee, kuinka monta miljoonasosaa jokin on jostakin. 1 000 ppm = 1 ‰ ja 10 000 ppm = 1 %. Esim. 1 ppm on milligramma kilossa tai litrassa.

Välttämätön aminohappo, jota on vähiten ruuassa tai proteiinissa. Se määrää silloin paljonko ei-välttämättömiä aminohappoja voidaan tehdä, koska kun ensimmäinen välttämätön aminohappo on loppu, niin proteiinisynteesi ei voi tehdä ei-välttämättömiä, jossa se on rakenneosana. Rajoittava aminohappo määrää mm. ruuan biologisen arvon (BV). Veressä ei ole käytännössä välttämätöntä aminohappoa isoleusiinia, jonka takia sen biologinen arvo on matala.

Ruuan kokonaisuus on kuitenkin aina huomioitava. Esimerkiksi kaseiinin ja veren yhdistäminen parantaa kokonaisuuden arvoa, koska kaseiinissa rajoittava aminohappo on kysteeni, jota taasen veressä on paljon, ja maidon kaseiinissa on taasen isoleusiinia, joka verestä puuttuu.

Ruuansulatuksessa ruoka pilkotaan vatsassa ja suolistossa niin pieniksi osiksi, että se saadaan siirrettyä suolisotn seinämän läpi. Rasvan pilkkominen rasvahapoiksi, proteiinien purkaminen aminohapoiksi tai mineraalien ja vitamiinien erottaminen ruuan rakenteesta ovat osa ruuansulatusta.

Ruuansulatus ei ole aineenvaihduntaa, jossa tehdään uutta tai ainetta muutetaan toiseksi.

Sileä lihaksisto tai lihas on tahdosta riippumattoman autonomisen hermoston ohjaamaa lihaksistoa kuten elimet. Noin kolmisen prosenttia kehon lihaksistosta on sileää lihasta.

Proteiinien sulavuus on, aminohappokoostumuksen ja biologisen arvon lisäksi, sen arvokkuutta ravintoaineena määrittelevä ominaisuus. Vaikka luustossa on paljon proteiineja, niin niiden sulavuus on erittäin heikko, jolloin se ei myöskään ole kummoinenkaan ravintona. Kananmunan proteiinit taasen ovat erittäin sulavia, joten siltä osin se on erinomaista ravintoa.

Proteiinin sulavuus ilmaistaan ravinnosta imeytyneen typen määränä.

 Sulavuus-% = imeytynyt typpi / ravinnon typpi x 100

Eläinproteiinien sulavuus on erittäin hyvä, niiden sulavuusprosentti on yli 90. Esimerkiksi maidon, lihan ja kananmunan proteiinit imeytyvät n. 97 prosenttisesti (Peltosaari ja Raukola 1998). Kasvisperäiset proteiinit imeytyvät huonommin, ja niiden sulavuusprosentti vaihtelee viljan ja muiden kasvisten 60-90 prosentista palkoviljojen n. 80 prosenttiin (Peltosaari ja Raukola 1998).

Sympaattinen hermosto on autonomisen hermotuksen ääreishermotusta. Se säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja ja on aktiivinen stressissä (kuten fight on flight tilanteessa) sekä rasituksessa.

Se aiheuttaa esimerkiksi sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen käynnstymisen maksassa.

Ruoka, joka täyttää FEDIAF:in määrittelyt ruuasta, joka täyttää koiran koko ravintoarpeen yksinomaisena ruokana. Kuivamuonat ovat useimmiten töysrehuja, mutta myös märkä- ja raakatuotteista löytyy nykyään täysravintoja.

Terävyys on koiran luonteen ominaisuus, joka kertoo kuinka herkästi koira käyttää suutaan ja hampaitaan ympäristöään kohtaan. Terävyys ei kerro mitään koiran aggressiosta.